Arabi-israelilaiset konfliktit
Arabi-Israelin konflikti on vastakkainasetteluIsraelia ja useita arabivaltioita, ihmisiä ja järjestöjä, jotka sijaitsevat lähinnä Lähi-idän alueella. Tämä vastakkainasettelu on uskonnollista, poliittista, taloudellista ja informatiivista.
Syynä arabi-israelilaiseen konfliktiin onseuraavat. Ensinnäkin nämä ovat molempien osapuolten historiallisia ja alueellisia vaatimuksia: juutalaisten ja palestiinalaisten arabien historia edustavat eri tavoin oikeuksiaan samaan maahan, jolle molempien kansojen tärkeimmät pyhät ovat. Haasteet ideologisista ja poliittisista syistä johtuvat sionismin huonosti kehitetyistä ajatuksista ja arabialaisten johtajien radikaalisesta kurssista. Taloudellisesti taistelu on strategisten kauppareittien puolesta. Ajan myötä kansainvälisiin oikeudellisiin ongelmiin (molempien osapuolten YK: n päätösten noudattamatta jättäminen) ja kansainvälisiin poliittisiin kysymyksiin lisättiin konfliktin alkuperäisiä syitä (ilmeni maailman vallan kiinnostuneita keskuksia nykyisen konfliktin kehittämisessä).
Arabi-Israelin konflikti historiansa ajan oli neljä päävaihetta.
Ensimmäinen vaihe (toukokuussa 1948 asti) ristiriidat olivat paikallisia. Osapuolten tasapuolisesti jakavat vastuun noususta. Samaan aikaan juutalaisten johtajat olivat alun perin halukkaampia tekemään kompromisseja.
Toinen vaihe alkoi sodalla 1948 ja kesti vuoteenvuoden 1973 sodan loppu. Tämä aika oli kaikkein verinen, joten sitä kutsuttiin "vastakkain ytimeksi". Kaksikymmentäviisi vuotta on nähnyt viisi avointa sotilaallista yhteentörmäystä, jotka kaikki saivat Israelin puolelta. Lähes kaikissa tapauksissa vastuu vihollisuuksien käynnistämisestä on arabivaltioilla. Tuolloin rauhanomaisia diplomaattisia neuvotteluja ei käytännössä toteutettu.
Kolmas vaihe (1973-1993 gg.) merkittiin rauhanprosessin alkaessa. Seuraavat joukko strategisia neuvotteluja tehtiin, rauhansopimukset tehtiin (Camp David, Oslo). Jotkut arabivaltiot lähtivät rauhanneuvotteluihin Israelin kanssa, kun he korvasivat alkuperäisen asemansa. Lebanonissa vuonna 1982 tapahtunut sota rikkoi rauhanomaisia suuntauksia.
Arabi-israelilaisen konfliktin nykyaikainen historia(neljäs vaihe) alkaa vuonna 1994. Konflikti muuttui uudeksi vaiheeksi - terrorismi ja terrorisminvastaiset operaatiot. Rauhaa koskevat neuvottelut pidetään säännöllisin väliajoin, mutta niiden tehokkuus ei ole vielä niin korkea, että sota voitaisiin lopettaa. Tämän konfliktin ratkaiseminen on tullut kansainväliseksi tehtäväksi, ja sen päätöslauselmassa on mukana monia sovittelijoita. Kaikki konfliktin osapuolet (paitsi radikaalit terroristiryhmät) totesivat konfliktin rauhanomaisen ratkaisemisen tarpeen.
Siitä huolimatta on epätodennäköistä, että arabi-israelilaisetkonflikti ratkaistaan lyhyellä aikavälillä. Poliitikkojen ja historioitsijoiden mukaan tänään kannattaa olla valmis yhä suurempaan törmäämiseen vastakkainasetteluun. Tähän vaikuttaa useita tekijöitä. Ensinnäkin puhumme Iranin ydinohjelmasta, joka on vihamielinen Israelille. Vahvistamalla vaikutusvaltaansa johtaa terroristiryhmien, kuten Hamasin ja Hizbollahin, vahvistamiseen.
Palestiinassa ei ole ongelmia sisäisen vallan kanssaedellytykset sen suvereniteettiin. Israelin asema itsessään kiristyy huomattavasti sen jälkeen, kun oikeat joukot tulivat valtaan. Radikaalit islamilaiset ryhmät kieltäytyvät edelleen tunnustamasta mitään Israelin oikeuksia sen olemassaolosta ja jatkavat terroristitoimintaa. Pakolaisten ongelma on ratkennut, koska konfliktin ratkaisu ei ole sopiva molemmille puolueille yhtä aikaa. Lisäksi alueella, rajalla, eivät ainoastaan ihmiset, vaan myös luonnon voimat: vesilähteet ovat loppuneet.
Arabian ja Israelin välinen konflikti on edelleen kaikkein vaikein ja akuutti kaikista aikamme konflikteista.
